torstai 20. toukokuuta 2010

Tuleva agilityhirmu(ko)


Viime tiistaina innostuttiin Frendan kanssa tokotreeneissä (jotka menivät muuten todella hyvin!) kokeilemaan tunnin päätteeksi erilaisia agilityesteitä.
Frenda osasi jo ennestään pujotella 12-keppisen keppien läpi, joten ne menivät hyvin. Täytyy joskus ottaa video ja liittää tänne, kun Frenda kiitää keppien välistä kuin salama. Keppien jälkeen kokeilimme vanhaa tuttua pöytää. Frenda oli niin vauhdin hurmoksessa, ettei paikallaolosta meinannut tulla mitään. Loppuajasta kokeilimme yllä olevia esteitä: A:ta ja keinua. Esteet olivat minulle tutut, sillä toinen koiramme Fia-cavalier harrastaa agilityä, mutta Frenda ei ollut koskaan nähnytkään moisia vempaimia. Hetken jo ehdin epäröidä tulisikohan siitä mitään, sillä olin yksin liikenteessä ja esteillä olisi hyvä olla toinenkin avustaja. Jouduin taas kuitenkin yllättymään miten fiksu Frenda onkaan, sillä se teki hienosti yhteistyötä ja eteni molemmilla esteillä huolellisesti. Keinun toista päätä laskin itse hitaasti alas, sillä ensikertalaiselle moinen tömähdys olisi varmasti traumaattinen kokemus. Frendaa saa aina kehua maasta taivaisiin, sillä se on pennusta asti ollut tosi mainio harrastuskaveri. Onhan meilläkin päiviä, jolloin mikää ei meinaa sujua, mutta se kuuluu elämään :)

Tämän päivityksen tarkoitus on kertoa, että olen alkanut harkita agilityn aloittamista Frendan kanssa. Olen aina ollut sitä mieltä, ettei ranskis sovi agilityyn raskaan rakenteen vuoksi (kuten olen edelleenkin), mutta nyt jotenkin alan haaveilla Frendaa agilitykoiraksi. Sillä vaan sattuu olemaan niin paljon lajiin sopivia ominaisuuksia:
Esimerkiksi
- yhteistyökykyä (helppo hallita ja ohjata)
- motivaatiota ja intoa
- leikkisyyttä
- taitoa ja tottelevaisuutta
- nopeutta ja ketteryyttä

En tahtoisi kuitenkaan hypyttää Frendaa liikaa, sillä kroppa ei oikein tykkäisi sellaisesta. Olen kuullut myös, että liian kovaa mentäessä A-este saattaa vahingoittaa selkää, jos huonosti hyppää alas. Lajia voisi harrastusmielessä harrastaa esim. ilman tavan hyppyesteitä. Tai korkeintaan laittaa esteet muutaman sentin korkeuteen siten, ettei niiden yli tarvitsisi kuin juosta. Jäljelle jäisi monia muita ns. turvallisempia esteitä, vaikka karsisikin muutaman pois.
Agility olisi mainio aktivointiharrastus, josta Frendakin tykkäisi. Voisimme harrastaa sitä helposti, sillä naapurissamme on lähes kaikenkattava agilityrata, jonne aijommekin huomenna mennä koirien kanssa.
No eletään päivä kerrallaan ja mietiskellään miten tehdään Frendan kanssa :)

lauantai 15. toukokuuta 2010

Röhnäpossu


Oli niin kova helle, että päätettiinkin tänään olla menemättä mätsäreihin. Vietettiin hellepäivä sen sijaan aurinkoa ottaen ja rentoutuen. Frenda tosin leikki terassin varjossa leikkejään, kun tämä tyttö grillasi itseään auringon alla. Lämmät ilmat ovat muutenkin vieneet osittain voimia. Huomaa selvästi ettei Frendakaan paljoa jaksa leikkiä ja pomppia. Ollaan annettu joskus kauan aikaa sitten Frendalle lempinimi Röhnäpossu, kun se välillä ottaa oikein rennosti ja röhnöttää koko pituudellaan maassa.

Olen tässä jo jonkin aikaa sitten tajunnut, että Frenda taitaa oikeasti kuulua pienimpiin ranskanbulldoggeihin mitä Suomen maalta löytyy. Varsinainen harvinaisuus suoraan sanottuna! Ei sitä olisi pentuna kukaan uskonut :)

Mutta toivotaan ettei huomenna ole näin kuuma päivä, että voisi käydä kunnon lenkilläkin Frendan kanssa.

torstai 13. toukokuuta 2010

Vaelluskoira

Ollaan tehty lähiaikoina Frendan kanssa niin paljon kaikenlaista, että blogiin en ole harmikseni ehtinyt kirjoitella. Nyt kuitenkin yritän päivitellä mahdollisimman usein :)

Itse olin tämän päivän Kangasniemellä koiranäyttelyissä esittämässä tuttavan koiraa hetken aikaa kehässä. Sillävälin siskoni oli Frendan kanssa mätsäreissä. Se kuulemma esiintyi tosi hyvin. Frenda sai pelkän punaisen nauhan, mutta sijoittui kuitenkin leikkimielisessä temppurata kisassa neljänneksi. Hyvin meni! Viikonloppuna olisi uudet mätsärit luvassa ja tällä kertaa aijon itse olla kehässä esittämässä.

Kuten alussa mainitsinkin, on lähipäivinä ollut paljon kaikenlaista toimintaa.

Eilen illalla kävimme laitakaupungissa kävelyllä ja poikkesimme matkalla koirapuistossa. Paikalla oli kaksi isompaa koiraa. Toinen oli innokas bokseri ja hetken aikaa ehdin jo ajatella että mitenköhän Frenda suhtautuu noin kookkaaseen leikkikaveriin. Loppujen lopuksi ne leikkivätkin kuin parhaat kaverit. Oli hauska näky kun bokseri pyöritteli Frendaa maassa kuin makkaraa grillissä! Molemmat osasivat kuitenkin leikkiä tosi nätisti.

Tiistaina kävimme Frendan kanssa katsomassa tokokisoja. Kyseessä oli epäviralliset möllit, ja sempä takia otimme vähän oppia, sillä ensi syksynä olisi mahdollisesti kahdet epäviralliset tokokisat meillä. Frenda oli aivan innoissaan nähdessään että paikalla oli myös entuudestaan tuttu Rocky-ranskis! Ne leikkivät ja temusivat keskenään pitkän tovin. Voi olla että Frenda on vähän ihastunut Rockyyn.. ;)
Me ollaan Frendan kanssa keksitty tässä parin viikon sisällä varsin hauska harrastus: vaeltaminen.

Olemme käyneet usein pitkillä retkillä erityisesti metsissä. Frenda loikkii kantojen ja keppien yli ketterästi. Kerran olimme eksyä, kun päädyimme täysin vieraille ryteköille. Jatkoimme kuitenkin urhoollisesti matkaa sammalkallioita pitkin järven rannalle. Seurasimme rantaa monta sataa metriä ja päätyen jyrkille kallion rinteille. Näköalat olivat upeat, mutta sen verran vaaralliset, ettei koiria voinut pitää vapaana. Pudotusta jyrkän kallion reunalta oli varmasti monta metriä. Kalliota peitti paksu sammalkerros, mikä tuntui varmasti miellyttävältä pienten tassujen alla. Sen vaellus oli ehkä ikimuistoisin lenkkimme Frendan kanssa. Toivottavasti muistamme reitin, että voimme palata sinne pian uudestaan!
On vapauttavaa kävellä sokkona vieraassa metsässä ja seurata vaistojaan. Kun Frenda seuraa vapaana ympärillä, tulee väkisinkin sellainen laumanjohtaja olo. Samanlainen olo, kuin juoksuttaisi koiraa vapaana keskellä peltoa: alkaa automaattisesti tarkkailla ympäristöä ja paikantaa mahdolliset vaarat. Se on laumanjohtajan velvollisuus. Tulee mukava olo kun huomaa kuinka hyvin Frenda on omaksunut roolinsa laumassa jo pienestä pitäen.
Alla pari vaelluskuvaa. Välillä täytyy hyppiä ojien yli ja joskus naama sotkeentuu kuraan :)